Vuoksenniskasta syntyi uusia lauluja

Bemarilla ympyräparkissa pyörittelyä, sitten grillille, kuten moni nyt 40-vuotias muistaa nuorena tehneensä. Miksei vaikka jännityskertomuksesta voisi tehdä biisin sanoitusta, tai sitten vaikka luontoaiheista. Ja kyllä moottoriurheilufanin kannattaisi tehdä Imatran ajoista teksti. Vuoksi on tärkeä paikka, sitä on upea kuvata kopterilla ja tämä on rakas kotikaupunki, oli sitten aina Imatralla asunut tai muualta tullut. Muun muassa tällaisia ajatuksia palloteltiin lauantaina 27.10. Bar Kengurussa Biisisanoittamossa.

Imatra on siitä erityinen kaupunki, että sillä on kolme keskusta-aluetta. Suurimmaksi, nimenomaan ”keskustaksi” imatralaisten kutsuma alue on aivan Vuoksen rannalla oleva Imatrankosken alue ja muut kaksi pienempää palvelukeskittymää ovat julkisen liikenteen pääkallopaikka Mansikkala ja kauimpaisena, noin kymmenisen kilometrin päässä keskustan kävelykadun vilskeestä sijaitseva Vuoksenniska, joka on kasvanut tehtaiden piippujen tupruttaessa taustalla. Saimme kuulla kiitosta siitä, että Biisisanoittamo tuli Vuoksenniskalle asti, sillä paikalla olijat kertovat kokeneensa, että heidän asuinalueensa on sivuutettu monta kertaa kun imatralaisten yhteisistä asioista on päätetty.

Muusikkonäyttelijä Heikki Pöyhiä liitti kitaransa vahvistukseen näyttämönurkkaan tällä kertaa yksin, sillä hänen kollegansa Aki Honkasalo oli sairastunut, eikä päässyt kolmanteen ja samalla viimeiseen Imatran Biisisanoittamoon. Osallistajia oli tällä kertaa ainoastaan kaksi, Pöyhiä ja minä, Anu Soini, kulttuurituottaja jolla on aiempaa kokemusta tästä konseptista. Niinpä pikapalaverin ja tilanteen uudelleenarvioinnin jälkeen olimme valmiita tukemaan Bar Kengurun asiakkaita sanoituksien luomistyössä aivan kybällä.

Kun Biisisanoittamo asettui melko yhtenäisen Bar Kengurun vasempaan laitaan ja lähti siitä aaltoilemaan kohti vapaailtaansa viettäviä, oli paikalla 13 henkilöä. Vuoksenniskan yhteisen olohuoneen väkiluku pysyi sanoittamon aikana iltayhdeksän ja yhdentoista välillä lähes muuttumattomana – kyseessä oli melko rauhallinen ilta, sillä tyypillisesti Kengurun villitsee perjantaisin karaoke ja sitä sekä laulamassa että kuuntelemassa on aina paljon väkeä karaokeohjelman tuomana. Pöyhiä aloitti illan ohjeistamalla sanoitusten kirjoittamiseen ja esittämällä kolme kappaletta.

Innokkaimmat 5 henkilöä ottivat ilon irti imatralaisten kaupunkisanoituksien rustailusta ja muutama muukin taisi kiinnostua omaan tahtiin pyörittelemään ideoita mielessään. Ensimmäinen kilpailuteksti tuotiin jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana! Saimme tavata muun muassa kirjoittamista harrastavan nuoren miehen ja yhteisiä Imatra-kokemuksiaan kirjoittavan kaveriporukan, jotka ovat tulleet niin tutuiksi, että yksi nimikkojakkarakin oli luovutettu istuttavaksi.

Osa porukasta oli selvästi omissa oloissansa lehteä lukien ja pelikonetta pelaten sekä omilla pikkuporukoillansa tiiviisti keskustellen. Kaikki he olivat asettuneet vastakkaiseen laitaan näyttämöalueesta katsottuna. Lähimpänä tätä nurkkausta istui useita kiinnostuneita henkilöitä ja kirjoittaminen ja juttelu lähti hienosti käyntiin heidän kanssaan. Alun settinsä jälkeen Pöyhiä pääsi mukaan keskusteluihin koko loppuillan ajaksi, niin mukaansa tempaavaksi tämä sanoittamotunnelma tiivistyi.

Palaute oli sekä Bar Kengurun puolesta että asiakkaiden suunnalta pääosin myönteistä: Biisisanoittamo oli tervetullutta vaihtelua ja he, joilla oli aivan poikkeuksellinen, vahva suhde joko kirjottamiseen tai kotikaupunkiinsa, olivat todella rohkeasti mukana – keskustelut jatkuivat ja toistuivat useampaan kertaan kirjoittamiseen keskittymisen välillä juuri heidän kanssaan. Bar Kenguru on nykyaikaisesti sisustettu ja siisti ja viihtyisä paikka illanvietolle. Asiakaskunnan keski-ikä saattoi olla aavistuksen alempi, kuin pubiyleisössä yleensä ja tiskin takana naishenkilöitä, mutta muutoin tämä sanoittamo olisi voinut sijaita missä tahansa muussakin kaupungin lähiössä. Alempi keski-ikä selittyy todennäköisesti eriytyneen asuinalueen vähillä liikenneyhteyksillä ja rauhallisella, uneliaalla katukuvalla. Aiempien Biisihautomoiden ja vastaavien pubiympäristössä toteutettujen kohtaamisten perusteella Bar Kengurun Biisisanoittamo oli hyvin tyypillisesti sujunut: alussa hieman ihmetellään, sitten rohkaistutaan ja kun juttu lähtee luistamaan ei tahtoisi lähteä kotiin ollenkaan. Mieleenpainuvan mukava ilta.

Teksti: Kulttuurituottaja (AMK) Anu Soini