Vuoden 2020 Biisisanoittamon sanoituskilpailun 6.sija sanoitukselle ”INDIKAATTORI JA TERMINAATTORI”

INDIKAATTORI JA TERMINAATTORI

Sanoittanut: Pastissisissi /Jaana Lahtinen

 

Teikäläiset luulee olevansa

luomakunnan herraa

Mut muistakaa tän pallon voi tuhota vain kerran

 

Tää puuvanhus on mun maailmankaikkeus

koti, suku, koko elämän haikeus ja vaikeus

 

Oon susta mikälie

lutikka tai tupajumi,

en ees luonnonvara

en kiva käyttötavara.

 

Oon yksi pienimmistä

Mitä mulle teet

sen itse vielä kohtaat

[tai sun lapset,

kun sulla on jo

harmaat hapset]

 

Et ehkä vielä tajuu

mut mä oon indikaattori

Et oo aina sankari

vaan omaa oksaas sahaava,

rumapaha terminaattori

 

Oon kaivoksen kanarialintu

Viimenen varotus – että HUS!

Sit loppuu happi

tarvitaan enää pappii

 

Metsä meille kaikille on alkukoti

eikä kannattas sitä vastaan sotii

Se tuottaa happee ja

nielee hiiltä

Sinulle myös – että revihän siitä

 

Kerran sinäkin käyt

mättähälle nukkuu

Käki sinullekin vielä

vika kerran kukkuu

 

Molemmilla meillä elämä on lyhyt

Kaari kaunis ja ehyt

Kelaa..

jos saadaan elää

En haluu vielä delaa.

 

[Vaan rauhassa elää]

 

Pian menetän pelin

jos käännyt selin…

 

Mua ottaa aivoon

heität pesuveen ja lapsenkin

kankkulan kaivoon

Ei sieltä sullekaan enää päivä paista

Ei ypöyksin orpona oo jumalaista

 

Tää on elämänpuu

Se kaatuu

Se maatuu

 

Sä muistatko metsätien

se raskaasti urautuu

 

Meil on samat juuret

Ei siinä auta Hoo sapiensin uho

ei luulot suuret

Yhdessä mennään, se on täystuhoo

 

Jos mä häviin

se on eeppinen rikos

niinku Kyllikki Saari

Kertavoitto sataa

yhden roopeankan laariin

 

Vaik oonki vaan

sikapieni koppis

olis mulla tarjota varsin

kivikova proggis:

 

Ei tässä auta talouskasvu rajaton

se meille kaikille on yhtälö mahoton

 

Eräpäivä lähestyy

on elämä lainaa

Elonkirjo haalistuu

vaikka pieni olis vainaa

 

Yksilön elämä samaa

kasveina eläiminä

ihmisinä

 

Yhessä löydettävä on

vaihtoehto

Ei muuten enää keinahtele

elämän kehto

 

Parempi ois sunkin

vaan puita halia

eikä uhata uhanalasta vakavanhaa lajia

 

 

KERTSI JA LOPPU:

 

Paina korva puun kylkeen

kuule, tuuli ulvoo ja laulaa

On kaikilla täällä

elämä lyhyt ja niin hauras

 

Jos saatais yhdessä elää, elää vielä kauan

 

xx ”suojele minua, suojelen sinua, ääni kun on, vanhan metsän lajiston” xx ( Ylen Kansanradion tunnari?)

 

kirkollista liturgiaa kellonkumahduksineen?

 

Cucujus cinnaberinus, Pytho kolwensis, Stephanopachys linearis ja substriatus, Aradus angularis, Boros schneideri, Xyletinus tremulicola, Phryganophilus ruficollis, Populus tremula, Picea abies, … Ultima spes.  ”Viimeinen toivo.” silentium silentium…

 

Tuomareiden kommentit:

Valtavasti tärkeää asiaa, ja silti myös huumoria.

Mahtavia oivalluksia!
Mainiota tekstiä, jossa muutama erittäin hieno rivi!

Erityisesti kanarianlintuvertaus jäi tuomareiden mieleen.
Vertaukset antaoivat sanoitukselle syvyyttä ja oivallettavaa löytyi vielä useammankin lukukerran jälkeen.