Tunturikiuru
San. Antero Konttinen
Taas kerran vaeltelin
Raja-Joosepista tunturiin,
oli lunta vielä laaksoissa
ja kurujen varjostoissa
siellä jokitievalla yllättäin
minä tunturikiurun näin.
Ei se liverrellen kohonnut
ylös taivaan korkeuksiin,
ei lauluiksi ole kelvannut
tai riimeiksi runon säkeisiin.
Oman laulunsa sovitti vain
se maiseman vaatimuksiin.
Niillä samoilla kairoilla
olen useinkin samoillut
vaan en ole uudestaan
kiuruista komeinta kohdannut
sen olisin otsahöyhenistään
minä kaukaa jo tunnistanut.
Vielä laulaa kesäkuussa
sinirinta koivupuussa
ja vain varjojen pituudesta
yön tiedän saapuneen.
Ei paljakan autiudessa
kapustarinta silloinkaan
kyllästy toistelemaan
alakuloista säveltään
sitä yhtä sen ainoaa.
Tuomareiden kommentit:
Sanoittaja tietää, mistä kirjoittaa.
Tarina on erittäin samaistuttava ja
kaunis.
Toimiva kokonaisuus, joka
toimisi ihanasti myös kappaleena.
Sanoitus on yksi tuomariston suosikeista, erityisesti
Riikan!
