Kuvassa: Antero Konttinen
Antero Konttinen osallistui kilpailuun sanoituksellaan Tunturikiuru.
Mikä sai sinut osallistumaan kilpailuun?
Harrastan mm. piilosanoja ja muutenkin tykkään kikkailla sanojen kanssa. Olen lähetellyt silloin tällöin runoja paikallislehteen ja yritellyt uudelleen sanoittaa tuttuja sävellyksiä.
Oletko ennen osallistunut Biisisanoittamon biisinsanoituskilpailuihin tai muihin sanoituskilpailuihin?
En Biisisanoittamoon, kerran osallistuin paikallislehden leikkimieliseen runokilpailuun, jonka satuin voittamaan ja sain Uutis-Jousi lippiksen.
Kuka olisi unelmiesi artisti tekemään sanoituksestasi kappaleen?
Kai Hyttinen tai Petri Pettersson, tuskin Tuure Kilpeläinen tarttuisi tällaiseen aiheeseen.
Mistä sait inspiraation sanoitukseesi?
Tämä oikeasti tapahtui kesäkuun alussa parikymmentä vuotta sitten ja on pysynyt ihmeen hyvin mielessäni yksityiskohtia myöten. Paikka oli Muorravaarakkajoen rantatörmä, Koivuissa oli jo lehdet, vaikka lunta oli vielä paikoitellen paksultikin. Sinirinta tavattiin samalla reissulla. Siihen liittyy surullinen tarina. Meidän kolmen hengen porukassa oli mukana kaveri, joka istui selin kolmemetriseen koivuun jonka latvassa lauloi sinirinta. Hän ei kertaakaan vilkaissut laulajaan. Silloin jo tajusin, ettei kaikki ole hänellä kohdallaan. Muutaman vuoden kuluttua kaveri teki itsemurhan. Tuo kokemus kapustarinnasta on tuttu kaikille mm. Kilpisjärven takamailla vaeltaneille.
Millaisen sanoituskilpailun haluaisit järjestettävän seuraavaksi?
Luontoaiheita voi rajata vaikka, miten, esim. “Unelmieni kansallispuisto”, tosin aihetta ei kannata rajata liian ahtaasti.
Tutustuitko Beetles LIFE-hankkeeseen, kun osallistuit kilpailuun?
Kyllä.
Millaiset fiilikset sinulla on kilpailusta?
Tosi hieno juttu, harmi kun en ole aiemmin törmännyt tähän. Kuulin asiasta ekakerran vasta luontoradiosta kesäkuun viimeisenä perjantaina. Värkkäsin sanoitukseni viime tipassa sunnuntai iltana.
Risuja tai ruusuja kilpailulle:
On sen verran hieno juttu, etten ilkeä risuja antaa.
