Lähiöiden ja kaupunginosien pubit ovat usein kanta-asiakkaittensa olohuoneita, joissa on oma rytminsä ja olemisen tapansa. Joku ilta on pyhitetty karaokelle, joskus käy satunnainen artistivieras, mutta enimmäkseen arki sujuu tutussa porukassa oluen tai muiden virvokkeiden siemailun ja kenties tikanheiton tai biljardin parissa.
Kun tällaiseen ympäristöön tuodaan uusi aktiviteetti, varsinkin ulkopuolisen toimijan kehittelemä, ollaan hauraalla maaperällä. Jos kyse on lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta, ammattikorkeakoulun toteuttamasta hankkeesta, on syytä edetä kieli keskellä suuta ja olohuoneen asiakaskuntaa herkällä korvalla kuulostellen.
Sanoittamalla kaupunginomistajaksi -hankkeen Imatran osatoteutuksessa astuttiin kolmeen paikkakunnan baariin tavoitteena saada asiakkaat kirjoittamaan tekstejä uusiin Imatra-biiseihin. Avatessani Humakin lehtorin ja hankkeen työntekijän ominaisuudessa Startti Pubin oven 22.9.2018 olin yhtä jännittynyt kuin baarisanoittamon vetäjät, näyttelijä-muusikot Aki Honkatukia ja Heikki Pöyhiä. Mitähän tästä tulee?
Startti Startissa
Imatran Rajapatsaan kaupunginosan Startti Pubi on perinteikäs lähiöbaari, jonka nimen taustalla on legendaaristen Imatran Ajojen lähtöpaikan läheisyys. Itselleni baarisanoittamon toteutus oli ensimmäinen kosketus paikkaan, joten oli mahdotonta ennustaa vastaanottoa. Varsinaiset illan vetäjät Aki Honkatukia ja Heikki Pöyhiä olivat myös ainakin sikäli ihan uuden tilanteen edessä, että vastaavanlaisesta toimintakonseptista heillä ei ollut mitään aiempaa kokemusta. Ei, vaikka kokeneita ja monissa liemissä keitettyjä esiintyjiä ovatkin.
Kun hiukan ennen klo 21 astuimme sisään, paikalla oli runsaat parisenkymmentä asiakasta, joista vain pari vaikutti tulleen paikalle baarisanoittamon takia. Muut olivat joko kanta-asiakkaita tai satunnaisia pistäytyjiä, joille tapahtuma ei ollut syy tulla paikalle. Illan mittaan baariin tuli toistakymmentä asiakasta lisää.
Tilaisuus aloitettiin kertomalla tapahtuman ja siihen liittyvän biisinkirjoituskilpailun ideasta sekä jakamalla kirjoitustarvikkeita pöytiin. Ilta eteni vetäjien esimerkkibiisien, kannustuspuheiden ja improesitysten jaksottamana siten, että välillä aina palattiin kilpailun ideaan ja sääntöihin. Baariyleisön luona käytiin myös pöydissä juttelemassa, mutta oli hyödyllistä, että mikrofonin ja PA:n välityksellä voitiin puhua koko yleisölle.
Asiakkaiden ikähaitari oli laaja, parikymppisistä yli seitsemänkymppisiin, keski-iän ollessa kuitenkin arvioilta 50–60 välillä. Sukupuolijakauman arvioisin menneen kutakuinkin tasan miesten ja naisten välillä. Kirjoittamaan ryhdyttiin heti tilaisuuden alettua ja tekstejä tai niiden aihioita syntyi joiltakin nopeasti. Varsinaista biisinkirjoittamisen opastusta ei tämän kaltaisessa tilaisuudessa tuntunut järkevältä edes yrittää. Muutamia vinkkejä toki annettiin, mutta pääviesti oli, että kirjoittakaa ihan mitä vain ilman korkeaa kynnystä ja itsekritiikkiä. Joku asiakkaista halusi kirjoittaa tekstin rauhassa kotona ja tuoda sen myöhemmin laatikkoon. Yksi asiakas suhtautui epäilevästi valmiiden biisitekstien syntyyn baarissa ja ehdottikin että eri tekijöiden tekstejä yhdistelemällä voisi saada paremman tuloksen: tätä varten lomakkeessa voisi olla mahdollisuus rastittaa lupa käyttää tekstin osia toisen tekstin yhteydessä.
Tunnelma nousi illan edetessä ja samalla paino siirtyi omien tekstien kirjoittamisesta enemmän illan vetäjien esitysten seuraamiseen. Baarisanoittamoiden tulikaste oli koettu ja siitä kunnialla selvitty. Kukaan ei protestoinut baarin perinteisen karaokeillan vaihtumista biisinikkarointiin ja joitakin tekstejäkin pudotettiin baaritiskille varattuun punaiseen postilaatikkoon. Tilaisuudesta jäi lämminhenkinen tuntu, joka tuntui itse asiassa illan olennaisimmalta tulokselta, tekstien ollessa tavallaan sivutuote.
Interventio olohuoneeseen
Koska tieto baarisanoittamosta ei markkinoinnista huolimatta ollut kovin tehokkaasti levinnyt Startti Pubin asiakkaille, kyse oli flash mob -tyylisestä interventiosta. Toisin sanoen, baarin kanta-asiakkaiden näkökulmasta heidän yllätyksekseen tuli heidän olohuoneeseensa väkeä, joka alkoi määritellä illan kulkua ja vieläpä tarjota suoritettavaksi tehtäviä.
Jos yrittää hahmotella illan suhteellisen onnistumisen syitä, on yksi varmaankin vetäjien ammattitaidolla silattu välittömyys. Aki ja Heikki tunnetaan paikkakunnalla ja perusasennoituminen heitä kohtaan oli myönteinen. Niinpä myös yllätys oli myönteinen, kun baariin ilmaantui tuttuja artisteja.
Toinen menestystekijä oli esittävän ja kirjoittamiseen kannustavan osuuden sopiva tasapaino. Kun kyseessä ei ollut lähtökohtaisesti kirjoittamaan orientoitunut yleisö, oli hyvä ratkaisu välttää liikaa tekstinteon opetusta. Kynnys kirjoittamiseen pysyi matalana ja turhia paineita ei asetettu.
Kolmas onnistumisen avain oli nähdäkseni sopiva kesto. Puolitoista tuntia on lauantai-illan huumassa aika, johon baariyleisön keskittyminen vielä yltää. Oli viisasta jättää baarin asiakkaat tuttujen toimiensa pariin, kun tunnelma oli vielä parhaimmillaan.
Baarisanoittamot jatkuivat Pub Vahdissa Imatrankoskella 13.10 ja Bar Kengurussa Vuoksenniskalla 27.10. suurin piirtein saman, hyväksi koetun kaavan mukaan. Kengurussa tosin estyneen Aki Honkatukian tilalla toisena vetäjänä toimi hankkeen työntekijä Anu Soini. Pub Vahdissa mukana sanoittamossa oli myös ryhmä Humakin kulttuurituotannon opiskelijoita. Näissäkin illoissa asiakkaissa oli muutama aktiivisempi tekstintuottaja, kun suurempi osa yleisöstä nautti tapahtumasta vain totutusta poikkeavana ohjelmanumerona loppujen touhutessa kokonaan omiaan.
Lähiöbaari – olohuone tekstityöpajana
Jos tarkastellaan Imatran baarisanoittamoiden toteutusta siitä näkökulmasta, miten ne toimivat uusien Imatra-aiheisten biisitekstien työpajoina, niin voidaan kysyä kriittisesti olivatko paikat ja kohderyhmä oikeita? Täysin toisenlainen strategia olisi ollut suunnata tilaisuuden kutsu kirjoittamisesta ja biisinteosta ennestään kiinnostuneelle yleisölle ja järjestää se vaikkapa kirjaston tiloissa. Tällaisiakin on Imatralla järjestetty.
Toisaalta, baarisanoittamoissa ja koko Sanoittamalla kaupunginomistajaksi-hankkeessa on valittu toimintatapa, joka tähtää sellaisten kansalaisten osallistamiseen, jotka normaalioloissa eivät välttämättä tule edes ajatelleeksi, että voisivat olla laulutekstin laatijoita. Se, syntyykö näissä tilanteissa biisitekstejä, ainakaan valmiita, on kenties toissijainen seikka.
Tärkeintä onkin ehkä sen asian viestiminen, että kaikilla on tilaisuus osallistua ja kenenkään ei ole pakko. Startti Pubin illassa useimmin kysytty kysymys liittyi positiiviseen, mutta samalla hieman epäuskoista ylpeydentunnetta nostattaneeseen ällistykseen: miten ihmeessä juuri meiltä, juuri tästä baarista, tästä kaupunginosasta, tästä kaupungista on ajateltu löytyvän laulutekstinä julkaisemisen arvoinen tarina?
Kirjoittaja: Juha Iso-Aho, FM, lehtori, Humak
